|
MMM Sanna Koskisen Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa tarkastettava väitöstutkimus käsittelee lasten ja nuorten osallistumista lähiympäristöjensä kehittämiseen osana koulujen ympäristökasvatusta. Tulokset osoittavat, että lainsäädännöstä, opetussuunnitelmista ja muista sopimuksista huolimatta heidän osallistumisensa kehittämistyöhön ei ole niveltynyt osaksi koulujen arkea.
Koskinen puhuu väitöstyössään ympäristökansalaisuudesta. Se tarkoittaa ympäristövastuullista, aktiivista ja osallistuvaa kansalaisuutta: ymmärrystä siitä, että omilla ajatuksilla ja teoilla on merkitystä.
Ympäristökansalaisuutta tukeva ympäristökasvatus tarjoaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden oppia kansalaisuutta oman toimintansa kautta. Käytännössä se tarkoittaa osallistuvaa oppimista, jossa korostuu koulun ulkopuolelle ulottuva yhteistyö ja työskentely todellisten ympäristökysymysten parissa.
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan ympäristökansalaisuus ei kuitenkaan toteudu toivotulla tavalla, sillä oppilaat eivät pääse riittävästi osallistumaan ja vaikuttamaan. Syitä tähän ovat muun muassa opettajien kokema ympäristökasvatuksen arvostuksen ja resurssien puute, yhdyskuntasuunnittelun monimutkaisuus ja suunnitelmien toimeenpanemisen hitaus. Vastalääkkeitä näihin haasteisiin ovat toimintakulttuurin ja asenteiden muuttaminen sekä opettajien ja virkamiesten osaamisen vahvistaminen.
Lapset ja nuoret mukaan suunnitteluhankkeisiin
Lapset ja nuoret tarvitsevat kouluissaan ja kotikunnissaan osallistumisen mahdollistavia rakenteita, jotta ympäristökansalaisuus voi toteutua. Osallistuminen todellisiin suunnitteluhankkeisiin - kuten koulumatkan vaaranpaikkojen kartoittamiseen, koulupihan parantamiseen, liikuntapuiston kehittämiseen tai oman asuinalueen puistojen suunnitteluun - tarjoaa tilaisuuden monipuoliseen oppimisprosessiin.
Koskinen esittelee tutkimuksessaan ympäristövastuullisen osallistumisen oppimisprosessimallin. Tutkimuksen lapset ja nuoret arvioivat oppineensa monipuolisia ympäristökansalaisen valmiuksia. He kokivat saaneensa tietoa ympäristöasioista, vaikuttamisen mahdollisuuksista ja oppineensa kriittistä ajattelua sekä vuorovaikutuksen ja vaikuttamisen taitoja. Näitä tietoja ja taitoja ei ole perinteisen kouluopetuksen kautta onnistuttu riittävän hyvin heille opettamaan. Erityisen tärkeää lasten ja nuorten voimaantumiselle on kokemus siitä, että on tullut kuulluksi ja vakavasti otetuksi.
Tutkimus koostuu kahdesta toisiaan täydentävästä osasta. Ensimmäisen osan muodostaa Joensuun lyseon lukiossa toteutettu toimintatutkimus, jossa suunniteltiin, kehitettiin ja arvioitiin liikenneteemainen ympäristökasvatuskurssi. Toinen puoli tutkimusta on Helsingissä tehty haastattelututkimus, jonka puitteissa Koskinen haastatteli koulujen lähiympäristön kehittämishankkeiden toimijoita.
Sanna Koskinen väittelee 15. tammikuuta 2010 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Lapset ja nuoret ympäristökansalaisina - Ympäristökasvatuksen näkökulma osallistumiseen" (Children and young people as environmental citizens).
|
Lähiympäristön kehittämiseen osallistuminen on lapsille ja nuorille tärkeä oppimisprosessi
